maanantai 31. maaliskuuta 2014

#lenkki

Eilen tapahtui ihmeiden ihme. Mieheni ehdotti yhteistä lenkkiä. Muistanpa elävästi kuinka viime vuosina olen yrittänyt yhteistä lenkkeilyä. Miehen ennakkoasenne on ollut että juoksen liian hitaasti. Sitten ukkeli on tehnyt loikkia ynnä muuta vieressä kun olen yrittänyt selviytyä lenkistä kuolematta. Ja sekös on kismittänyt.

Mutta, tämä minun hiljainen teputukseni lenkkipoluilla on tuottanut tulosta. Eipä kuulkaa enää nähty loikkia ja ylämäetkin kiihdytin vakuuttavasti lenkkikaverin ohitse. Erityisen motivoivaa on se että tällaisissa tilanteissa huomaa oman kehityksensä ja sitä kautta saa tsempattua itseään. Ja toki, onhan se kiva murtaa toisen ja itsensäkin ennakkoasenteet. Onneksi sattui hyvä lenkkipäivä, niitä huonompiakin päiviä nimittäin on ollut ja tulee olemaan.


Hatanpään arboretumin lenkkipolkuja Tampereella

#karkkiöverit

Jos liikauttaa itsensä viikonloppuna kauppaan vain ja ainoastaan sitä varten, että voi ostaa karkkia, sipsiä, jäätelöä ja limsaa, voi kutsua illan ruokavaliota täydelliseksi karkkiöveriksi. Mutta, pysyn viimeisen asti kannassani, että ihminen tarvitsee karkkiövereitä aina silloin tällöin. Ja kaikki herkuthan pitää syödä saman tien ettei niitä käy sitten pitkin viikkoa napsimassa kaapista ja koukuta itseään jatkuvaan sokerin saantiin. Menikö tämä perustelu läpi..? ;)

Olen perusluonteeltani suklaakoukuttuja. Pystyn mainiosti syömään levyllisen suklaata itsekseni. Napsimaan välipalaksi suklaata, sitten väliin vähän suolaista sipsiä ja taas vähän suklaata. Tättärää! Kierre on valmis. Mutta täytyy tunnustaa, että suklaavierotuksen tuloksen alkaa huomaamaan kun vähentää sokerin saantia kokonaisuudessaan huomattavasti. Enää ei tee läheskään niin paljon mieli herkkuja, eikä myöskään tule äkkinäisiä energiapiikkejä, jotka loppuessaan aiheuttavat välittömän tarpeen uuden energian piikin saannille ja liikuttavat kättä kohti karkkikaappia. Lisäksi olen huomannut, että voin silloin tällöin hyvällä omalla tunnolla nauttia suklaata ja muita herkkuja, ilman että niillä on suuren suurta vaikutusta. Voi että kun saisikin pidettyä tilanteen tällaisena ;)

Töissä välipalanaposteltavana olen pitänyt hedelmiä ja pähkinöitä. Tavoitteena pitää kuolettava nälkä loitolla, jotta en sitten kahmisi suuhuni kaikkea epäterveellistä kotiin päästyäni..

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

#aamupalaähky

Aamupalan pitäisi kai sitten olla se päivän tärkein ateria. Tällaiselle aamusyömisen välttelijälle ajatus runsaasta aamupalasta on aika hurja. Yleensä syön aamulla pikapuuron töissä aamukahvilla. Tätä aikaisemmin syönti on ihan pakkopullaa. Mutta olen päättänyt yrittää muuttaa tottumuksia ja ruokailurytmiä. Viikonloppuna aamupalaa saa siirrettyä vähän myöhemmäksi, eli no better time than the present. Kahvia, lautasellinen puuroa, rahkamansikkasmoothie ja mehukeittoa. Luulisi näillä lähtevän päivä käyntiin :)

lauantai 29. maaliskuuta 2014

#aamuaerobinen

Elämäni ensimmäinen aamuaerobinen takana. Päätin aloittaa kokeilun viikonloppuna niin ei tarvitse ihan niin aikaisin repäistä itseään sängystä lenkkipolulle. Olen ymmärtänyt että aamuaerobinen olisi tehokas rasvanpolttosykkeillä. Nähtävästi mielipiteitä on monia ja koulukuntia useita, mutta itse en hikitreeniin aamuisin pysty (fakta..) joten valitsen koulukuntani tämän perusteella. 



Siispä, sauvakävely it is! Aivan ihana auringonpaiste ja rauhaisa aamutunnelma. Koiranulkoiluttajia, lenkkeilijöitä, nuoria ja harmaa hapsia. Täytyy sanoa että tunnelma oli ainakin tänä aamuna kohdillaan. Tikutin sauvoilla 45 minuuttia, keskisyke oli 130 luokkaa. Varmaan se pitäisi nostaa 140..? Mutta, sykkeen nostaminen aamulla tuntui paljon hitaammalta kuin iltaisin. Pitää valita mäkisempi maasto jos kuvittelen sykkeet seuraavalla kerralla nostavani korkeammaksi. 

Aurinkoista päivää! 

tiistai 25. maaliskuuta 2014

#sportstracker

Heti ensimmäisen lyhtypylvään välin jälkeen olet aika valmis kääntymään kotiin.
Ja jos et ihan ensimmäisen välin jälkeen niin sen seuraavan.
Pakotat itsesi jatkamaan, mutta mitä pidemmälle jatkat sitä selkeämmin tiedostat että täältä pitää jaksaa juosta takaisin kotiinkin. Pistää kylkeen ja hengästyttää ihan liikaa.

Jep. Kuulostaa tutulta.

Juokseminen on ollut itselleni aina jotenkin miinusmerkkinen kokemus. Mutta, kun aloin pikkuhiljaa viettämään aikaa enemmän ja enemmän juoksumatolla, kipittäminen helpottui huomattavasti. Outoa kyllä, mutta juoksumatolla juokseminen tuntui mielekkäämmältä. Ehkä siksi, että se on tasaista (alias helpompaa) ja pystyy säätämään vauhtinsa tasaiseksi. Eikä tarvitse juosta takaisin kotiin vaan voi vain pysäyttää maton ja mennä suihkuun.

Tietysti jonkin verran olen käynyt ulkona lenkillä, mutta lenkkeilijäksi minua ei voi kutsua vaikka kuinka liioittelisi ;)  Mutta olen päättänyt että tämä on Se Kevät jolloin minusta tulee ulkolenkkeilijä. Happea, ilmaa, raikkautta. Pois salin matolta ulkoilmaan. Yep, tämä on nyt päätetty.

Olen aloittanut lenkkeilyn tasaisessa maastossa, jossa lenkin pituudeksi tulee 5 kilometriä. Nopeuden arviointi on ollut itselleni todella hankalaa ulkona juostessa verrattuna mattoon, jossa olen oppinut arvioimaan millaisella nopeudelle jaksan pinkoa. Avukseni valjastin Sports Trackerin. Ulkolenkkinopeus on ollut noin 9,5 km/h. Olen ollut positiivisesti yllättynyt tuosta keskinopeudesta. Tasaisesta vauhdista ei kyllä voida puhua.. Kun vaihdan mäkisempiin maastoihin nopeudet laskevat, mutta motivoin itseäni sillä, että samalla kunnon pitäisi kasvaa nopeammin. Katsotaan kuinka käy. Hui.


maanantai 24. maaliskuuta 2014

#kuntosalijäsenyys

Itselläni on vuosijäsenyys GoGo Express -kuntosalille. Aikoinaan olin jäsenenä kuntosaliketjussa, jonka kuukausimaksuun kuului ryhmäliikuntatunteja joka lähtöön sekä kuntosali kaikilla herkuilla. Olihan se oikein mukava, mutta loppujen lopuksi en ole mikään ryhmäliikkuja. Kävin tunneilla, mutta tuijotin kelloa vähintään viiden minuutin välein ja mietin kuinka kauan tunti vielä kestää. Jotenkin aivoni hinautuivat laskemaan minuutteja, pohtimaan kuinka monta biisiä vielä tällä tunnilla ehditään kuunnella jne.

Kuukausimaksu siis osoittautui turhan kovaksi siinä vaiheessa kun tunnustin itselleni etten jaksa raahautua ryhmäliikuntatunneille lainkaan niin usein kuin olisi pitänyt. Eli siirryin pelkän kuntosalin käyttäjäksi. GoGO Express on edullinen, tilat isot, aerobisia laitteita paljon, ja monipuoliset kuntosalilaitteet. Tai no, ainakin aivan itselleni riittävät. "Äijä"-punttarille en valitettavasti itseäni saisi raahattua, tarvitsen vähän silotellumman ympäristön ;) Puolitoista vuotta jäsenyyttä takana tuolla, ja viihdyn kyllä.

Nyt olen tehnyt kolme kertaa viikossa kokonaisvaltaisen treenin, kädet ja jalat jne. siis samalla kertaa. Sarjoja olen tehnyt 2 x 12 toistoa. Painot ovat nousseet nopeammin kuin kuvittelin, mikä on arvatenkin motivoinut. Ihan kuin olisin ollut näkevinäni käsivarsissa jotain lihaksenkin oloista jo pikku hiljaa ;)

Olisi pitänyt epäilemättä siirtyä jo erillisiin käsi- ja jalkapäiviin, mutta toisaalta motivaatio on ollut näin nyt kohdallaan niin en ole muutoksia kuvioihini tehnyt. Mutta, mutta, kahden viikon kuluttua se on edessä, kun saan uuden saliohjelman, joka varmasti vie naisesta mehut. Hui, hui. Jännityksellä odotan.